Olen keski-ikäinen, kypsä nelikymppinen nainen, neljän lapsen äiti ja yhden pienen pojan muori. Olen entinen maitotilan yrittäjä. Koulutukseltani agrologi ja datanomi. Harrastuksiini kuuluu..
Näinhän esittelyt yleensä alkavat. Kerrotaan perheestä, työstä ja koulutuksesta. Siitä mitä tekee vapaa-ajalla, mistä pitää ja mihin yhteiskuntaluokkaan kuuluu.
Osa näistä asioista on kuitenkin kovin pinnallisia. Ego kertoo mielellään elämän saavutuksista, sopeutuu yhteiskunnan normeihin ja hankkii jatkuvasti uusia tavoitteita, eikä koskaan lepää. Vähiten se pitää epäonnistumisesta ja häpeästä. Siitä, kun asiat eivät menekään kuten suunnitteli – tai kuten niiden olisi kuulunut mennä.
Oma tieni toipumiseen on ollut pitkä. Elämään on mahtunut onnistumisia ja epäonnistumisia. Identiteettini oli pitkään sidottu vain työhön. Kun se alkoi murentua, luulin että elämä loppuu siihen eikä mitään jää jäljelle.
Takana on pitkä terapiaprosessi. Itsensä auki repimistä, vaikeiden asioiden kohtaamista ja niiden työstämistä. Elämän palapelin kasaamista uudelleen, sen hyväksymistä ja eteenpäin menemistä.
Ajatus kirjoittamisesta on syntynyt vähitellen. Olen aina ilmaissut itseäni parhaiten kirjoittamalla ja kirjoittaminen on kulkenut mukanani terapiaprosessin aikana, monet solmut ovat auenneet juuri sitä kautta. Tarkoitus ei ole repiä koko sielua täällä auki. Tarkoitus on kirjoittaa elämästä sen kummemmin siloittelematta. Ehkä joku voi samaistua- ja saada samalla omia oivalluksia.
Viimeiset 19 vuotta elämästäni ovat kuluneet vahvasti maatalouden ja eläinten parissa. Se tulee varmasti näkymään myös blogissa. Usein parhaat oivallukset syntyvät eläinten keskellä. Eläimet pakottavat pysähtymään tähän hetkeen. Niillä ei ole eilistä eikä huomista. On vain tämä hetki.
Tervetuloa matkalle mukaan <3